Lukijat

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Pilkkuja ja pärreitä

Tällä viikolla on pärreet käyneet vähiin, vaan jos viilattais nää pilkut ensin. Harvoin käy niin että viitsin samalla mallilla tehdä useamman tekeleen, näin pääs kuitenkin tällä kertaa käymään.



Ylhäällä Evakkomummon linnunsilmälapaset kirjasta Sukupolvien silmukat. Alhaalla samoja pilkullisia, pienin muutoksin. Kirjassa kerrotaan tämän " lapasmallin tekijän syntyneen 1882 ja että hän neuloi langanloppulapasia pula-aikana joululahjoiksi tyttärensä 12 lapselle. Lapasen nimi "linnunsilmä" tulee siitä, että eri värillä tehtyä yksittäistä silmukkaa kutsuttiin Karjalassa linnunsilmäksi. " Edellinen siis lainausta ko. kirjasta. Itse käytin näihin myös langanloppuja sekä osan purettua lankaa. Nämät menee joulunajan hyväntekeväisyyskoppaan.



Kuinka voikin olla joskus vaikeeta. Virkkuukoukku ei tunnu istuvan käteen ei niin millään. Ensimmäisen lappusen heivasin roskiin, tuli niin epäsiisti ettei kehdannut edes itse katsoa. Mielessäin jo huusin: " Anneli appuun ". Koetan tehdä loput ohuemmat villalangat afrikankukiksi. Mitä näistä tulee - en tiedä - se selviää jonain vuonna lattiskuussa Keperinpäivänä.

No jos pikkasen niistä pärreistä. Tässä taannoin olimme ukon kanssa  markkinoilla. Siellä joku höveli mies kauppasi "varapärreitä", jos omat palaa. Niitä kattellessa tulin tuumanneeksi: Jaa euron pärreitä, eihän tuo yks riittäis edes parkkikselle saakka. Kauppamies koetti kovin saada mut ostohaluiseksi, sanoin jotta on siinä puulla hintaa. Jos ilmaseks annat niin saatan mökille asti viedä. No, lopulta hän heltyi antaen sen minulle tuumaten samalla jotta koeta ny pitää ne pärrees aisois kotia saakka. (oltiin just nahisteltu ukon kanssa kuinka autoa ajetaan, tai siis minä)

Tällä viikolla ei ois hevoskuormakaan riittänyt. Mikä siin onkin että joskus kaikki ketuttaa. Jos ny vaan eiliseltä päivältä muutama tapaus. Netti ei toiminut ja mun olis juuri sillä siunaamalla pitänyt löytää tuon afrikankukan ohjetta kun en ole sitä aiemmin tehnyt.
Ukko tuli töistä ja alkas peseen varpahiaan lavuaarissa, Siin se pyöri ittensä ympärillä kun minä kädet puuskassa seisoin ovella. Tässä käy helpommin tuumas. Miten muka? Nostaa jalka lavuaariin, kekkuloida siinä yhdellä jalalla, kaatuuko vai eikö kaadu. Suihkun alla sekin kävis näppärämmin, senku asettaa jalkasa suihkunalle ja antaa lorottaa. Joskus minusta vain tuntuu että me ollaan vallan eri planeetalta. No kauppaan lähtiessäni muistelin itseksein ääneen, ai niin kaalta jos tekis huomenna kaalisoppaa. Johon ukko heti: sitten taas koko rappukäytävä haisee. Mitä sitten? Pirtiskö ei haise? Miksei vain voi sanoa suoraan EN TYKKÄÄ KAALISOPASTA. Mitä väliä, tänään tässä rapussa joku toinenkin tuntuu keittelevän kaalisoppaa, on siinä ukkokullalla haistelemista.
Mikähän siinäkin on kun tulee joku isompi asia eteen sitä alkaa heti miettiä kuinka tuon yli päästään ja miten asia olisi viisainta hoitaa. Mutta tälläisistä pikkujutuista palaa päreet. 

Hyvää viikonloppua!

13 kommenttia:

  1. Kauniita lapasia! Minullakin on afrikankukkia tekeillä tosin pannulappuja :)

    VastaaPoista
  2. Upeita lapasia !
    Kyllä ne varapäreet ois hyvä olla jokaisella.
    ja joku miehen juttu ärsyttää. Minun ei tarvitse kuin katsoa sillä silmällä, niin kyllä tuo ymmärtää. Pian 36 vuoden kokemus asiasta :D

    VastaaPoista
  3. Kauniita lapasia.Kiitos,samoin sinulle hyvää viikonloppua Sinikka:)

    VastaaPoista
  4. Kauniita lapasia!
    Meillä on miehen kanssa tuollaiset varapäreet, saatiin ne miehen sedältä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Teillä on si kummallakin omat, eläkää säästeliäästi niiden kanssa ;)

      Poista
  5. Ihania lapasia ja afrikankukatkin näyttävät niin kauniilta! :) Olen huomannut, että näillä helteillä pinna on tavallista kireämmällä. Eilen isäntä sitten oikein kehui minua, kun en kuulemma ollut sinä päivänä "kovin paljon" nalkuttanut hänelle. ;) Lapsillekin tulee hermostuttua enemmän ja välillä ihan turhasta, vaikkapa kun kuopukselta kaatui vahingossa täysi maitolasi juuri postista tulleen uuden Aku Ankan päälle (koko lehti kastui läpimäräksi), niin minulla katkesi pinna täysin, vaikka vahinkohan se oli. Normaalisti olisin sanonut, että ei haittaa, ole seuraavalla kerralla varovaisempi. No, jospa se pinna taas palautuisi joustavammaksi, kunhan säät vähän viilenee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Juu ei se ole suurikaan ihme jos sappi kiehuu näillä ilmoilla. (ulkona 31, sisällä vielä enemmän) Ei me täällä pohjolan perukoilla olla totuttu näin pitkiin hellekausiin.

      Poista
  6. :D niin kovasti tutulta kuullostaa!! Sitä kun on kattonu toista vuosikymmenet, luulee tuntevansa sen paremmin ku ittensä, mutta aina siitä löytyy jotakin uutta kommervenkkiä, mitä ei taho ymmärtää, ei sitten millään. Toi autolla ajaminen on meillä oikein kompastuskivi; mulla kun tulee sanottua aika vikkelään ja ukkokulta taas ei siedä pienintäkään huomautusta siitä asiasta, niin siinähän se sit taas oli...Mutta nättejä lapasia sulla taas ja toi afrikankukka - se on mulla vielä (edelleen) harkinnassa. Kiitos kivasta (tai ainakin hiukan huvittavasta) postauksesta! Lämmintä päivänjatkoa ja säästele sitä pärettä! :)

    VastaaPoista
  7. Sitä avioliiton arkea, ei sen kummenpaa. Koetetaan elää säästeliäästi että riittää toiseenkin kertaan :D

    VastaaPoista
  8. Kauniita vanttuita olet tehnyt. Noita vielä tarvitaan kun kylmät tulee...
    Kauniita lappusia olet tehnyt, lisää vain tekemään. Kyllä sinä osaat... Mistähän noita vara päreitä sais ostaa???
    Mukavaa elokuun alkua =))

    VastaaPoista
  9. Hyvänenki aika, että teilläki ja päreet kainalossa ihan välillä:) Mie oon aatellu, jotta mius vaa on päreen kuluttajan vika, mut eihä se oo ensinkää nii. Saavat näköjään toisekki pärreet leimuammaan.
    Mut kukkaset on nätit ja kyl se ilmaki joskus paranee, alkaa pouta ja aurinko paistelee:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Anni hyvä, ei minun tielleni ainakaan ole sellaista ihmistä eksynyt joka ei tarpeen tullen olis tulta ja tappuraa. Toiset vain vähän hillitymmin kuin toiset.

      Poista

Kiitos kommenteista, ne ilahduttaa. Samoin kuin antaa uskoa pitää edelleen blogia.