Lukijat

maanantai 18. elokuuta 2014

Ei mitään uutta auringon alla

... vai pitäisikö sanoa sateen, sillä vettä sataa oikein kunnolla, varmasti arvaattekin että nautin tästä säätilan muutoksesta.
Hellepäivät meni laiskotellessa,  hikeä pyyhkiessä ja pensasmarjoja säilöessä. Nyt olen ravannut pitkin metsiä mustikoiden ja kanttarellien perässä. Onpahan nyt sitten mustikoita lapsillekin asti, ainakin vähän.



Tälläistä se on kun lonkkakonkka kaatuilee joka kiveen ja kantoon, ainakin joka toiseen. Lonkka kun kipeytyy ei jalka nouse tarpeeksi korkealle ja niin muoria viedään maata kohden oikein rytinällä.



Entiset mustelmat ei ehdi parantua kun jo uutta tulee. Niin kauan on asiat hyvin kun itse ylös pääsee. Kyllä se tuo ukkoni välillä virnuilen katselee pääsenkö ylös, jatkaa sitten matkaansa nähdessään ettei pahemmin käynyt. Mitä nyt saatapeetä jonossa.



Herhiläisiä sekä hirvikärpäsiä on ollut kiitettävästi. 



Vähiin on käsityöt jääneet, 175 lappua olen saanut tehtyä.



Virkkauskaverini



Tässä hän tuijottaa pimeyteen kuunnellen supikoiran huutoa. On muuten kamalan kuulloista pimeällä. Supikoira vei mansikat penkistäni, vieläpä tyhjensi yhden kasrviaispensaankin. Päätimme Misun kanssa päättää sen päivät, marinoida ja grillata :D Tytär kylläkin tuumasi että häijy äiti. Vaikka yritin vakuuttaa ettei äidit ole häijyjä hän vain tuumas naureskellen : Kyllä jotkut äidit on :)

Ei aina tarvitse olla hauskaa, pääasia että nauttii.

9 kommenttia:

  1. Sinulla on ollut parempi onni mustikoiden ja kanttarellien kanssa kuin minulla. Ja ei ole paha suoritus 175 lappua virkattuna niillä helteillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivasti niitä on löytynyt. Sieniä uskon tulevan vielä runsaasti kun saatiin vihdoin sadettakin.

      Poista
  2. voi,koitahan olla varovainen metsässä,että ei käy pahemmin. Hyvin olet sieniä löytänyt. Kyllä syksy on kivaa aikaa,kun saa poimia satoa. Vai käsityöt jääneet vähiin,ei muutakuin 175 palaa....!!? Kiva virkkauskaveri sulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koetetaan pysyä pystyssä :) Täällä kylläkin sataa joka päivä niin paljon ettei metsään viitsi edes mennä. Joten nyt pysytään ihan kahdella jalalla.

      Poista
  3. Ihana tuo sinun virkkauskaverisi!

    Hyvin olet löytänyt sieniä, minä en ole vielä täältäpäin löytänyt yhtään;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rouskuja etsiskelin viikonloppuna, vain muutamia vasta löysin.

      Poista
  4. Voi sentään, mukavia saaliita oot löytänyt, mie en uskalla ennää mennä metsään, tiijä mihin kuoppaan puttoon. oon tarpeeks monta kertaa kömpelöiny paatin pohjalle tänä kesänä, ne riittäkööt;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei pidä mikään metsästä pois niin kauan kuin pää ja jalat jotenkin pelaa.

      Poista
  5. On ollutkin hyvä sienivuosi.pitäs itsekin lähteä sieniretkelle..tosin aika huonosti tunnen sieniä mutta herkkutatin kyllä tunnistan ja sehän on nimensä veroinenkin. Kanttarelleja olen ostellut kauppahallista muuten niitä näkyy harvemmin täällä Oulun seudulla. Ihana kissa ja kaunis Afrikanpeitto tulossa.Mullakin on nykyisin on kaverina tyttären kissa..mainioa tapaus :) ja taitaa mulle jäädäkkin kun tytön poikakaveri on allerginen.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista, ne ilahduttaa. Samoin kuin antaa uskoa pitää edelleen blogia.