Lukijat

maanantai 18. elokuuta 2014

Ei mitään uutta auringon alla

... vai pitäisikö sanoa sateen, sillä vettä sataa oikein kunnolla, varmasti arvaattekin että nautin tästä säätilan muutoksesta.
Hellepäivät meni laiskotellessa,  hikeä pyyhkiessä ja pensasmarjoja säilöessä. Nyt olen ravannut pitkin metsiä mustikoiden ja kanttarellien perässä. Onpahan nyt sitten mustikoita lapsillekin asti, ainakin vähän.



Tälläistä se on kun lonkkakonkka kaatuilee joka kiveen ja kantoon, ainakin joka toiseen. Lonkka kun kipeytyy ei jalka nouse tarpeeksi korkealle ja niin muoria viedään maata kohden oikein rytinällä.



Entiset mustelmat ei ehdi parantua kun jo uutta tulee. Niin kauan on asiat hyvin kun itse ylös pääsee. Kyllä se tuo ukkoni välillä virnuilen katselee pääsenkö ylös, jatkaa sitten matkaansa nähdessään ettei pahemmin käynyt. Mitä nyt saatapeetä jonossa.



Herhiläisiä sekä hirvikärpäsiä on ollut kiitettävästi. 



Vähiin on käsityöt jääneet, 175 lappua olen saanut tehtyä.



Virkkauskaverini



Tässä hän tuijottaa pimeyteen kuunnellen supikoiran huutoa. On muuten kamalan kuulloista pimeällä. Supikoira vei mansikat penkistäni, vieläpä tyhjensi yhden kasrviaispensaankin. Päätimme Misun kanssa päättää sen päivät, marinoida ja grillata :D Tytär kylläkin tuumasi että häijy äiti. Vaikka yritin vakuuttaa ettei äidit ole häijyjä hän vain tuumas naureskellen : Kyllä jotkut äidit on :)

Ei aina tarvitse olla hauskaa, pääasia että nauttii.