Lukijat

tiistai 28. marraskuuta 2017

Joulukortteja

Pitkin syksyä olen pikkuhiljaa näitä lumihiutaleita virkkaillut . Ei minun pitänyt tänä vuonna lainkaan kortteja tehdä. Tein sitten kumminkin muutaman.


Mallit on bongattu joko Pinterestistä tai Youtubesta. Laitoin lumihiutaleen langalla roikkumaan. Teippasin toisen pään sisäsivulle ja teipin päälle jouluisen kuvan tarratyynyillä. Saa ripustaa vaikka kuuseen tai ikkunaan niin halutessaan.


Joku viikko sitten tuli Lapin perukoilta yllätyksenä  tälläiset kirjailtavat korttipohjat. Tein sitten nekin valmiiksi ettei jää laatikkoon ajelemaan. Oli siinä huononäköiselle haastetta kerrakseen.
Korttipohjat on suoria, kuvassa valon ja varjon leikkiä pilvisenä päivänä lampunvalolla kuvattuna,

lauantai 25. marraskuuta 2017

Suomi 100 Kalevala peitto

Harmi ettei ole puhallinorkesteria soittamassa. Peitto nimittäin on valmis. Kipeästä kädestäni huolimatta sain peiton sinniteltyä valmiiksi, vähän kerrallaan.
 Onnekseni reunus oli helppo ja nopea virkattava. 

Peitteen ohje, suunnittelijat, tekijänoikeudet ym löytyy täältä.



Olisi pitänyt hinata itsensä katonrajaan että kaikki palaset näkyisivät kunnolla. Ehkä tästä kuitenkin jotain kuvaa saa. 
Lankana Menitan Lasse ja Pia. Lankapaketin valkoisen yhdistämislangan sijaan valitsin vaalean harmaan. Mikä olikin hyvä valinta. Sopii mielestäni, eikä ole niin lian arka kuin valkoinen. Yhteen lappuun tuli isompi virhe paholainen. Kesti useita päiviä ennenkuin huomasin sen. Siinä se on vieläkin, tekijänsä puumerkkinä ;) 


Sari Åströmin suunnittelema reunus on yksinkertaisuudessaan näyttävä.


Pingotus vaiheessa peite jäi kastelematta. Käteni ei olisi kestänyt nostella märkää peitettä, sillä märkänä tämä painaisi useita kiloja. Toisaalta katsoin sen turhaksi koska kaikki laput olin jo aikaisemmin kastellut ja pingottanut.
 Niinpä levitin peitteen maton päälle, alle lakanan ja aikansa palvelleita froteepyyhteitä. Sumutinpullolla kostutin kunnolla reunan ja välipitsin. Koska taannoin hankin pingoitusraudat, niin käytin niitä pingoittamiseen lankojen sijasta.
 Lopuksi sumutinpullo vahdiksi kissaa varten. Kerran näytin hänelle miltä tuntuu kun karva kastuu. Sen jälkeen viritelmäni saikin olla rauhassa. Hyi mua :)

Summasummarum, kaiken kaikkiaan tätä oli mielenkiintoista tehdä. Innolla odotin aina seuraavan palan ohjetta. Paitsi ihan viime metreillä oli havaittavissa lievää väsymistä. Uutta opin ja peitosta tuli minun näköiseni. Ohjeistakin selvittiin väliin purkamisen kautta.
 Videot olisi olleet paremmin ymmärrettävissä jos ne olisi tehty värillisillä langoilla. (tekijä todennäköisesti halusi itselleen yksivärisen peiton).

Vaikeuksien kautta voittoon

maanantai 20. marraskuuta 2017

Loppusuoralla


Tyttären kanssa yritettiin sovitella päivää jolloin pääsisimme yhdessä messuille. Ainoa päivä jolloin molemmille sopi oli sunnuntai. Hyvä olikin, sillä sunnuntaina ei ollut sellaista ihmismassaa kuin lauantaina. Pääsi hyvin myyntipöytien ääreen.
 Tänä vuonna lyötiin kävijäennätyskin, 49 331 kävijää.
Yllätyin kuinka messuilla oli esillä useita 70-luvun hittijuttuja. Yhtenä esimerkkinä verkkopohjaan solmittavat matot.

Olin maltillinen ostoksissani, vai olinko sittenkään? Ainakin lankaostoksissa.


Taito Pohjois-Karjalan pöydältä tarttui mukaan TeeTee:n Saraa pipolangoiksi.  Lankakauppa Tapiolta Hot Socks lankaa pari kerää ja Silmu& Solmun Sirpalta nappasin huivilangaksi ihanaa petroolin väristä Merino-silkki lankaa.
 Lankojen lisäksi lähti mukaan jotain pientä mm Saaristolaisleipää :D :D

Käsi juntturoi, virkatessa sain jännetupen tulehduksen käteeni. Sillä nyt ei oikein tehdä mitään, levossa pidettävä jonkin aikaa. Viimeiset puolihuolimattomasti pingoitetut laput sain tehtyä. Reunuksen ohjekin on julkaistu, mutta se nyt saa saattuneesta syystä odottaa parempaa aikaa.

Kalevala Cal viimeiset palani


Vasemmanpuoleinen: Kantele, suunnittelija Anne Vierimaa. Katselin ensin että onpas ruma pala. Valmiiksi saatuani ihastuin ikihyväksi, yksi kauneimmista. Kaikki toki ovat kauniita omalla tavallaan.
Oikeanpuoleinen: Sammon ryöstö, suunnittelija Marika Nordling.

Nyt kello onkin jo niin paljon että mies tulee pian ruokatunnille. Joten eilistä lihasoppaa lämmittelemään.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Talitintit lapasissa

Huhtikuulla katseltiin tyttären kanssa Natalia Morevanin ihastuttavia eläinaiheisia lapasmalleja. Tuli siinä sitten heitettyä tytölle: "Sinä kun aina kiikutat milloin mitäkin lahjoja. voisit joku kerta ostaa minulle tämän lintumallin." Hän oli laittanut vinkin muistiin tuoden mallin äitienpäivä lahjaksi. 

Viimeinkin valmiina


Malli: Natalia Moreva, Titbirds Mittens. Valkea pohjaväri samoin kuin musta Nallea. Ruskea Fabelia ja muut sävyt Kaupunkilanka Rotvalia, mikä on saman paksuista kuin Nalle (100g / 260m). Puikot nro 3. Ranneosa on mallissa suora kirjoneuleella. Tein kuitenkin joustinneuleen ranneosaan. Suojaa paremmin ja saa takin hihan sisään sujuvasti.

Niin ne talitintit


Värit ovat aavistuksen tummempia kuin kuvissa. Kirkas päivä teki taas kuvaajalle tepposet.


Kivat neuloa, eikä liian paljon pitkiä langanjuoksuja. Purkaakaan ei tarvinnut kuin kerran. Meinasi tulla kahteen kertaan saman käden lapanen.

Pojanpojalle neuloin kinnaslapaset


Lanka: Katia Merino Baby. Puikot nro 3, koko n.2v. Puikoilla 11s, kämmenosan pituus ennen kavennusta 9 cm ja peukalon 4 cm.


Jospa ne kunnon lapaskelit pian tulee. Lunta ei ole näillä main, mutta ilma kuitenkin sen verran raitis ettei lapaset liikaa ole.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Syttyröitä, myttyröitä, pikku eukon tekeleitä

Meillä on katti karvajalka, vähän väliä kynnet tanassa raapimassa.


Joka saa tälläistä jälkeä aikaiseksi. Fiksuna naisena (? ) käpäsin rautakaupasta hakemassa uutta narua. Huh, melkein takalistolleni lensin 2 kg narurulla melkein 30€. Karvain mielin kävelin naruni kanssa kassan kautta kotiin. Tuumaillen mikä tuossakin maksaa.
 Jos joku ei vielä tiedä, tätä sanotaan kissan raapimispuuksi. Mikä puu??? Alusta oli alunperin lastulevyä, joka muutaman kuukauden jälkeen mureni palasina lattialle. Ja tuo "puu" kartonkirulla. Näin meitä huijataan :)


Pari tuntia kieputin narua kuumaliimapyssyn käsissäni, hiki otsalla. Olisi tämäkin käynyt helpommin jos olisi ollut joku toinen kaverina. Laita siinä sitten kun  kissa käy joka välissä raapien testaamassa tuleeko hyvä. 
Hyvä siitä tulikin, hetkeksi, laitoin lähestyvän joulun kunniaksi oikein rusetinkin. Kai Viirukin ruseteista tykkää, tyttökissa kun on. Naruakin jäin toiseksikin kerraksi, niinpä harmituskin katosi.


Kaksi päivää ja yötä se vartioi puutaan. Ettei vain kukaan muu raavi sitä :)  Hyvä kun syömään ehti.

Kalevala Cal:n lappujen suunnittelijat ja ym tiedot löytyy tämän linkin takaa. Nämät syttyräni ovat pingoittamatta. Keskimmäinen pala oli senverran haasteellinen tehtävä että puhti loppui. Kerkiipä nuo myöhemminkin.



Olin kolme lappua jälkijunassa peittourakastani. Urakoin ne alta pois, sillä vaikka näitä onkin ollut kiva tehdä ja paljon uutta opittu matkan varrella. Niin nyt alkaa olla havaittavissa pienoisia väsymisen merkkejä virkkaamiseen. Loppusuora häämöttää, enään kaksi palaa. Sitten on palaset tehty.