Lukijat

tiistai 23. syyskuuta 2014

No miltäs näyttää mummi?


Emil tuli pariksi päivää mummin seuraksi. Väsättiin parvekkeelle syksyiset asetelmat. Etualalla pojan äidilleen tekemä kori.




- Jo on sotkua kerrakseen.  - Niiiin, mummi on sellanen sottapytty ;)

maanantai 22. syyskuuta 2014

Syksyn lehti maahan jo ehti


Violetit valmistui jo aikaisemmin ja toisetkin sain perjantaina valmiiksi. Lapasissa 6:n silmukan palmikot, reunoissa ja keskellä helmineuletta. 

    

                    Meidän " hyppyrotta" lempipuuhassaan



Sienikärpäsen purema talsi taas sunnuntaina metsässä. Runsaasti olisi ollut haaparouskuja, mutta hirvikärpäsiä oli niin paljon että pois oli lähdettävä. Vaikka en muutamista kärpäsistä säikähdäkään niin nyt ei kerinnyt kuin nyppiä niitä hiuksistaan, kulmakarvoistaan ja ripsistään. 



Tyttäreni perhe muuttaa lähemmäksi meitä. Tein muuttomiehille suolapalaksi juustopiirakan ja iltapalaksi tein samanmoisen itsellekin. Jaksaa nukkua :) Nimeän kaikki ohjeet jotka olen saanut joltain toiselta antajansa mukaan. Niin muistan sitten paremmin oliko se ja se hyvää vai ei. Tämä on.

Kikan Juustopiirakka 

Pohja: 125 g voita tai margariiniä, 1 dl emmental-juustoraastetta, 2 3/4 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1 dl vettä. (itse olen laittanut vajaan dl:n vettä) Sekoita kaikki aineet notkeaan rasvaan. Taikinasta tulee löysähkö. Painele voideltuun vuokaan ( 27 cm)  kostutetuin käsin.

Valmista täyte: 3 kananmunaa, 1 dl juustoraastetta, 200g raejuustoa (pieni purkki), 1 1/2 dl hyvin ohuiksi leikattuja purjosuikaleita, 1/2 tl suolaa (ei välttämätön koska juustossa on jo suolaa), 1/2 tl paprikajauhetta, ripaus valkopippuria. Jos haluat täytteestä täyteläisemmän maultaan lisää nokare silputtua Aura-juustoa. Sekoita aineet keskenään ja kaada piirakan päälle.
Paista 225 asteessa /n. 30 min.

Kaloripommi, vaan eipä tätä joka päivä syödäkään.

                                        

torstai 18. syyskuuta 2014

Seijasiskon fiinimmät töppöset

Vähän naisellisemmat töppöset tällä kertaa. Taas kudin vei 6-0. Aamulla ennen kukonkiekasemaa piti nousta valmistamaan nämät loppuun kun jäi illalla vähän kesken.

Mallin nappasin siis Seijasiskon blogista, kiitos hänelle. Aloitus silmukoita 40. Jalkaosan ainaoikean neuleen tein normaalia napakanpaa neulosta, niin ei tarvinnut virkata reunusta vaikka soma sekin olisi ollut. Kukan toteutin oman mieltymykseni mukaan.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Ihan omat Huggit



Malli Arkimammalta, kiitos kivasta ja selkeästä tossuohjeesta. Lankana 7 veljestä. Tekemällä yhden kierroksen vähemmän sekä päälli- että pohjaosaan koukulla 4 1/2 sain omaan jalkaani sopivan kokoiset tossut (38). Varren suuhun virkkasin kiinteitä silmukoita yhden kierroksen hypäten aina joka kolmannen silmukan yli, näin sain vähän napakkuutta löysään varteen. Jos olisin ollut fiksumpi kuin olen olisin kaventanut vartta aloittaissani molemmissa sivuissa yhdet silmukat. No, voihan sitä fiksuilla jälkikäteenkin :) Näissä ei mummelin varpaat talvella palele.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Tölkkien uusiokäyttöä

Jossain blogissa - jota en nyt muista - mietittiin voisiko olut- tai siideritölkkejä käyttää johonkin tarkoitukseen. 




Leikellen ja taitellen  esim. tuhkakuppina



Sama toisinpäin käännettynä tuikkualusena.
Tekotapa käy selville kun klikkaat kuvia isommaksi.



Kärpässienien sukukokous

Syysterveiset kaikille tämän kauniin syyslaulun myötä 


perjantai 12. syyskuuta 2014

Lapsen mieli on paras mieli



Laatikon sopukoissa on vuosia lojunut lasten mini hamahelmiä. Toinen kisu hieman kiiltelee lampun valossa.



Oli näissä näpräämistä kerrakseen

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Taikaa, taikaa edelleen taikaa

Tänään oli heti aamusta sellainen mörököllipäivä, ettei mikään oikein huvittanut. Itseni kans vain kärttyilin. Kuten edesmennyt isäni olisi suomeksi sanonut: se nous perseellä ylös. Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.



Kiva postimies toi ystäväni lähettämän yllätyksen. Kate Jacobsin: Pieni lankakauppa kirjan. Tuon toisen osan sainkin jo aikaisemmin esikoiseltani. Nyt täytyy lukea sit sekin uudelleen ;) Kiitos Mallu ♥ Piristit kurjasti alkaneen päiväni.



Puserosta jäi lankoja Nalle grafiittia miltei kerä ja Taikaakin toista kerää. Raitasukat koko 38, Aloituksessa 15 s. puikolla, nilkassa kavensin joka tikulta yhden silmukan pois, kaksinkertainen kantapää ja sädekavennus. Harmaan sain miltei menemään Taikaa sensijaan on vielä kerä jäljellä.
Taivas on mustaakin mustenpi, pian salamoi tai ainakin sataa reippaasti.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Vanhanajan malliin

Hiirulaisen hieno maja oli vanha kenkäraja, sanotaan vanhassa runossa. Kenties se tällä kertaa oli ajatellut asustella mun rakkaassa vanhassa sukassani,




Jätin hikiset sukkani mökin verannalle kenkien päälle kuivumaan. Jopas oli hiiri ehtinyt viikon aikana nakertaa sukkaan toisen suuaukon :)



En mie hyvistä sukistani niin vain luovu. Mietin parsisinko vaiko neuloisin uudet nenät. Parsiminen ei taitaisi minulta kovin hyvin luonnistua joten päädyin jälkimmäiseen. Teköökö tätä enään kukaan?



Nyt on sukat entistä ehommat, jos ei muuten niin varpailta. Kyllä näillä taas vähän aikaa tassutellaan.

Kiitos mukavista kommenteista :)

maanantai 8. syyskuuta 2014

Neulepusero



Neulepusero: Novita syksy 2014 malli 57. Lankana: Nalle ja Nalle Taika.

Hieman jouduin tummentamaan kuvaa jotta värit näyttäisi suurinpiirtein oikeilta. Mökillä ompelin puseron kasaan, samoin tein mies nappasi kuvan joten pusero näyttää olevan etumuksesta vähän kurtulla kun en sitä  ehtinyt kostuttaa enkä liioin pingottaa. Mallin suunnittelijan työt ovat yleensä turhan tiukkoja (ainakin minulle) niinpä valitsin tähänkin numeroa isomman koon. Hihat olisi mielestäni saanut olla hieman leveämmät. Neuleilla on tapana käytössä hieman venyä niin varmaan tämänkin käy ja hihatkin näyttää sitten silmiini sopivilta.
Sen verran ohjeesta poikkesin että tein harmaalla pari ylimääräistä raitaa kaarrokkeeseen sekä kauluksen puolta lyhyempänä. Käytän neuletta talvella takin alla ja mielestäni on mukavampi kun kaulus ei ole kaksin kerroin taitettuna. Ei mummoa ahdista :D  Tykkään kovin tästä.
Muutaman virheenkin ohjeessa huomasin, ensinnäkin mallikartan värit oli merkitty päinvastoin kuin piti. Kuvan puserossa oli kolme viimeistä kuviokierrosta tehty kaksi kertaa mutta ohjeessa vain kerran. Oli siellä jokin muukin kohta väärin, en vain het´siltään löytänyt nyt sitä.





Puolukoita jaksoimme eilen poimia kolme ämpärillistä. Ei tarvitse hivenaineita purkista napsia kun syö marjoja. Ukolle kyllä täytyy kyllä nostaa ponnaria, hän viitsi poimia kokonaisen ämpärillisen, hän kun ei erityisemmin pidä koko touhusta. Toisin kuin allekirjoittanut, että mä nautin. Siinä kun välillä istahtaa mättäälle katselemaan kurkien muuttoa niin johan unohtuu pienet jos isommatkin murheet. Poimurilla tässä ei kauan olisi mennyt. Vaan kun en ole tähän ikään oppinut sitä käyttämään enpä viitsi nytkään opetella.
Hilloja aamulla keitellessäni mietiskelin kuinka pari vuotta sitten viisasin sormella ukolle jotta ota tuo sieni tuosta ja tuo tuosta. Kun itsellä oli selkä niin kipeä ettei taipunut. Nyt selkäni kestää jopa parin tunnin köykkimisen metsässä. Säännöllinen liikunta vaikka pienempi muotoinenkin saa ihmeitä aikaan.
Nyt lapset kipinkapin vajentamaan äidin pakkasta, saa äitikin uuden syyn lähteä metsään!!!!!



Marja-aroniatkin pian pomittavissa

Luonto ei ole koskaan pettänyt sydäntä joka sitä rakastaa

maanantai 1. syyskuuta 2014

Syyskuu

Nautin suunnattomasti näistä loppukesän kuulaan raikkaista päivistä. Niinpä mieli vetääkin metsään silloin kun siihen on mahdollisuus.


Puolukoita tulee tänä syksynä runsaasti. Ihan vielä eivät kuitenkaan ole kypsiä täällä P-Hämeessä.



Sunnuntaipäivän harrastuksia. Kivasti löytyy kanttarellejä metsistä. Muutaman herkkutatinkin löysin, joku kerkisi ennen mua jättäen vain kannat jäljelle :( Vähän suurempitöinen käsityökin on työnalla. Mummin vesseli oli viime viikon mummilassa joten siinä ei paljon neule jatkunut.



Haperoita on metsissä jos jonkinmoista, kelta-, puna-, sillihaperoita ym. Aivan täytyy varoa ettei päälle astu.



Tyttären poika nakkikastikkeen teossa. Hän on kovin kiinnostuneena mukana tekemässä kaikkea mitä muutkin. Niinpä olen ottanut hänet pienestä pitäen työntouhuun mukaan. Osaa sitten isompanakin jotain tehdä, ei mene heti sormi suuhun.
Hän tuli äitinsä kanssa kaupungista uuden asuntoalueen kautta. Mummilassa äitinsä totesi : " Sitten kun me rikastutaan muutamme sinne." Heitin siihen: "Koskas meinaatte alkaa rikastumaan?" Poika siihen oitis: " Kun me ensin ollaan tarpeeksi harjoiteltu köyhänä olemista niin sitten me aletaan harjoitella sitä rikkaana oloa. (5v) "
Aloita tekemällä se mikä on tarpeellista, sitten se mikä on mahdollista ja yhtä äkkiä huomaat tekeväsi sitä mikä on mahdotonta.