Heinäkuun ristipistoja ja sukkia

Tänä kesänä ei ole käsityöt paljon jatkuneet. Päivät tahtoo kulua muissa askareissa tai ihan vain öllöttäissä.
 Keskeneräisiä on yksi työ, joka sekin tykkää oleilla lankakopassa. Ei edes huutele sieltä: tee minut.

Aikuisen sukat, koko 38 ja lasten sukat 1 1/2 - vuotiaalle. Lankana Hjertegarnin Magic colours Strømpegarn sock wool (210m/50g), puikot 2 1/2.

 Isompiin sukkiin tein kantapään harmaasta Hjertegarnin Sock 4 langasta. Koska oletin ettei ostamani 100g lanka raitalankaa riittäisi. Hyvin olisi riittänyt.

Meillä oli 8-v lapsenlapseni kanssa hupanen reissu Lankamaailmaan. Poika kulki edelläni hiplaten lankoja... IHANAA ... IHANAA ... ONPA PEHMEETÄ...Ihanaa. Liekö ottanut mummista oppia :D 

 Kun sitten pyysin poikaa katsomaan mistä tekisin hänelle sukat. Hän katseli hetken ympärilleen napaten käteensä kirkkaan punaisen Maija kerän ; "tästä". Koetin siinä hieman ohjailla että olisiko näissä monivärisissä jotain mieleistä. Sormi meni huulen päälle hänen pohtiessa asiaa. Kunnes havaitsi toisella hyllyllä erimerkkistä punaista; "Tämä".

 Jäi punainen vielä ostamatta. Kyllä minun täytyy punaista hänen sukkiinsa laittaa kun niin tykkää väristä. 

Eilen oli unikeonpäivä ja vanhimman tyttäreni nimpparit. Oli kuulema jo kukonlaulun aikaan lenkillä, ei tullut hänestä tänä - niinkuin ei muinakaan vuosina - unikekoa.

 Pistelin hänelle nimpparikortin. Tarvikkeetkin löytyi kotoa. Korttipohjan sain kolme vuotta sitten Hollannista. Kauan kesti tämänkin tekeminen. Hävettää oikein saamattomuuteni.
Terveiset Annemiekelle jos vielä käyt täällä katseleen. Valmistui :)

Mansikan makuista heinäkuuta

Muisteluksista neuletakkiin

Uskokaa tai älkää. Näin pitkälle piti elämää nähdä että sain neulottua itselleni villatakin. Nuoruudessani olen virkannut kaksi neuletakkia, vaan en neulonut koskaan itselleni. Toisille kylläkin.

Ensimmäinen virkattu takki 13-vuotiaana.

Siihen aikaan ei maaseudulla juuri mallilehtiä ollut saatavilla. Kotonani oli yksi ainoa neulekirjanen, Mary Olki: Kirjokintaita. Jossain kuitenkin näin virkatun kuviomallin (sama kuin Minttu-myssyssä).  Ostin sitten säästämilläni rahoilla sivukylän myymälästä ainoita saatavilla olevia villalankoja sinisenä ja valkoisena (olisiko ollut Rondoa, en muista). Hieman äitini katseli nenävarttaan pitkin kun ilmoitin virkkaavani villatakin. Siitä tulikin kovasti mieleinen ja nätti. Jopa niin että sain / jouduin virkkaamaan äidille samanlaisen.

24-vuotiaana virkkasin

kirjovirkkauksella toisen takkini. Tässä oli useampia värejä ja malli jostain 70-luvun Suuri Käsityölehdestä muistaakseni. Siinä sitä onnellisena lykitään esikoista silloisen anoppilan pihalla :)

Lopetetaanpa muistelut ja mennään itse asiaan

Kevät-talvella bongasin mieleiseni neuletakin ohjeen Silmu & Solmun sivuilta. Sitten alkoikin tuskien taival. Ainoa väri josta takin halusin tehdä oli Tukuwoolin Lehto. Sitäpä ei löytynytkään tarpeeksi monta kerää mistään. Niin sitten seikkailin pitkin kevättä nettikauppojen sivuilla, ei vain tärpännyt. 

 Lopulta tilasin kuitenkin ohjeen. Tadaaaa... viikko ohjeen saapumisen jälkeen löysin Sentikasta kyseistä väriä 8 vyyhtiä. Tarvitsin vain 7 ja mikä parasta alehintaan 6,50 e vyyhti.

Kuvassa on lopputulos. Tulee varmasti pidettyä. Lanka oli uusi tuttavuus. Pidän langan villaisen rouheasta tuntumasta. Toisaalta langan epätasaisuus tuntui häiritsevältä. Kummasti neulepinta kuitenkin tasoittui kastelun jälkeen. 

 Malli: Silmu & Solmun Sirpan Piitu- neuletakki. Koko L, tein hieman pidempänä kuin mallissa lankaa meni aika tasan tarkkaan 6 1/2 vyyhtiä. Lanka: Tukuwool Fingering värissä Lehto.

 Missä lienee ajatukseni harhailleet tein kaarrokkeen kolmannen ristikkokuvion kääntymään väärään suuntaan. Moka, mikä moka. En kuitenkaan purkanut.

Mukavia kesäpäiviä missä sitten olettekin!

Arvonnan voittaja

Blogini arvonnan voittaja on klaara. Onnea voittajalle!
Palkinnon voittaja on vastaanottanut lähetyksen. Mieleinen kuulema oli ja kaikki tarpeeseen.

Arvonnan suoritti lomailemassa oleva koulupoika.

Kolmas virallinen eläkeläispäivä menossa. Pitää niin kovasti kiirusta joten laitan arpajaisvoitto kuvan jo nyt näkyviin 😀.  

Juhannus viikon olimme P-Pohjanmaalla. Äitini oli varannut torilta suurta herkkuani sieviläistä punaistaheraa eli juhannusheraa kuten jotkut sanovat. Tästä herkusta joko pitää tai ei.

Mökillä on vietetty aikaa enemmän tai vähemmän lorvien.

Jospa ensi kerralla olisi oikein käsitöitä valmistunut maalisudin heiluttelun lomassa. Suloista suvea kaikille!