Ylhäällä Evakkomummon linnunsilmälapaset kirjasta Sukupolvien silmukat. Alhaalla samoja pilkullisia, pienin muutoksin. Kirjassa kerrotaan tämän " lapasmallin tekijän syntyneen 1882 ja että hän neuloi langanloppulapasia pula-aikana joululahjoiksi tyttärensä 12 lapselle. Lapasen nimi "linnunsilmä" tulee siitä, että eri värillä tehtyä yksittäistä silmukkaa kutsuttiin Karjalassa linnunsilmäksi. " Edellinen siis lainausta ko. kirjasta. Itse käytin näihin myös langanloppuja sekä osan purettua lankaa. Nämät menee joulunajan hyväntekeväisyyskoppaan.
Kuinka voikin olla joskus vaikeeta. Virkkuukoukku ei tunnu istuvan käteen ei niin millään. Ensimmäisen lappusen heivasin roskiin, tuli niin epäsiisti ettei kehdannut edes itse katsoa. Mielessäin jo huusin: " Anneli appuun ". Koetan tehdä loput ohuemmat villalangat afrikankukiksi. Mitä näistä tulee - en tiedä - se selviää jonain vuonna lattiskuussa Keperinpäivänä.
No jos pikkasen niistä pärreistä. Tässä taannoin olimme ukon kanssa markkinoilla. Siellä joku höveli mies kauppasi "varapärreitä", jos omat palaa. Niitä kattellessa tulin tuumanneeksi: Jaa euron pärreitä, eihän tuo yks riittäis edes parkkikselle saakka. Kauppamies koetti kovin saada mut ostohaluiseksi, sanoin jotta on siinä puulla hintaa. Jos ilmaseks annat niin saatan mökille asti viedä. No, lopulta hän heltyi antaen sen minulle tuumaten samalla jotta koeta ny pitää ne pärrees aisois kotia saakka. (oltiin just nahisteltu ukon kanssa kuinka autoa ajetaan, tai siis minä)
Tällä viikolla ei ois hevoskuormakaan riittänyt. Mikä siin onkin että joskus kaikki ketuttaa. Jos ny vaan eiliseltä päivältä muutama tapaus. Netti ei toiminut ja mun olis juuri sillä siunaamalla pitänyt löytää tuon afrikankukan ohjetta kun en ole sitä aiemmin tehnyt.
Ukko tuli töistä ja alkas peseen varpahiaan lavuaarissa, Siin se pyöri ittensä ympärillä kun minä kädet puuskassa seisoin ovella. Tässä käy helpommin tuumas. Miten muka? Nostaa jalka lavuaariin, kekkuloida siinä yhdellä jalalla, kaatuuko vai eikö kaadu. Suihkun alla sekin kävis näppärämmin, senku asettaa jalkasa suihkunalle ja antaa lorottaa. Joskus minusta vain tuntuu että me ollaan vallan eri planeetalta. No kauppaan lähtiessäni muistelin itseksein ääneen, ai niin kaalta jos tekis huomenna kaalisoppaa. Johon ukko heti: sitten taas koko rappukäytävä haisee. Mitä sitten? Pirtiskö ei haise? Miksei vain voi sanoa suoraan EN TYKKÄÄ KAALISOPASTA. Mitä väliä, tänään tässä rapussa joku toinenkin tuntuu keittelevän kaalisoppaa, on siinä ukkokullalla haistelemista.
Mikähän siinäkin on kun tulee joku isompi asia eteen sitä alkaa heti miettiä kuinka tuon yli päästään ja miten asia olisi viisainta hoitaa. Mutta tälläisistä pikkujutuista palaa päreet.
Hyvää viikonloppua!