Lukijat

maanantai 1. syyskuuta 2014

Syyskuu

Nautin suunnattomasti näistä loppukesän kuulaan raikkaista päivistä. Niinpä mieli vetääkin metsään silloin kun siihen on mahdollisuus.


Puolukoita tulee tänä syksynä runsaasti. Ihan vielä eivät kuitenkaan ole kypsiä täällä P-Hämeessä.



Sunnuntaipäivän harrastuksia. Kivasti löytyy kanttarellejä metsistä. Muutaman herkkutatinkin löysin, joku kerkisi ennen mua jättäen vain kannat jäljelle :( Vähän suurempitöinen käsityökin on työnalla. Mummin vesseli oli viime viikon mummilassa joten siinä ei paljon neule jatkunut.



Haperoita on metsissä jos jonkinmoista, kelta-, puna-, sillihaperoita ym. Aivan täytyy varoa ettei päälle astu.



Tyttären poika nakkikastikkeen teossa. Hän on kovin kiinnostuneena mukana tekemässä kaikkea mitä muutkin. Niinpä olen ottanut hänet pienestä pitäen työntouhuun mukaan. Osaa sitten isompanakin jotain tehdä, ei mene heti sormi suuhun.
Hän tuli äitinsä kanssa kaupungista uuden asuntoalueen kautta. Mummilassa äitinsä totesi : " Sitten kun me rikastutaan muutamme sinne." Heitin siihen: "Koskas meinaatte alkaa rikastumaan?" Poika siihen oitis: " Kun me ensin ollaan tarpeeksi harjoiteltu köyhänä olemista niin sitten me aletaan harjoitella sitä rikkaana oloa. (5v) "
Aloita tekemällä se mikä on tarpeellista, sitten se mikä on mahdollista ja yhtä äkkiä huomaat tekeväsi sitä mikä on mahdotonta.

15 kommenttia:

  1. Lasten suusta se totuus... Syksyn sadosta ei turhaan puhuta, näyttää sitä sinullakin olevan.

    VastaaPoista
  2. Hienon saaliin olet koriisi saanut. Olipa viisaasti pikkukaverilta sanottu! Tulee niitä sateisia päiviä jolloin neulekin taas jatkuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häneltä tulee noita kivoja oivalluksia aika usein. Sellainen pikkuvanha tuumaaja.

      Poista
  3. Nii'i herkullisen näköinen saalis voi kumpa itekin viel pääsis metsään, mut mut, kuvissa vaan katselen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on sitten jotain muuta kivaa metsässä ramppaamisen tilalle.

      Poista
  4. Voi,ei mikään sen mukavampaa kuin puolukka/sienimetsä. Kuulaat kirkkaat syyspäivät ovat ihania. Mä en ole vieläkään sitten varmaan oppinut köyhänä olemista,kun joudun sitä ainavaan harjoitella. Ei minulta kuitenkaan mitään puutu,joten ollaanhan sitä rikkaita moniin muihin ihmisiin verrattuna maailmassa. On katto pään päällä,joka päivä ruokaa ja on vaatetuskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikkautta on niin monen laista. Toinen tyytyy vähempään kuin toinen ja voi silti kokea elonsa hyvinkin rikkaaksi, kun ei se tavaran paljous onnea kuitenkaan tuo.

      Poista
  5. Täällä ei puolukoita ihmeemmin tule, mutta onneksi sain mustikoita.
    Tuosta sienisaaliista olen kyllä kade :)
    Mukavaa syyskuuta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli, samoin sinulle hyvää alkanutta syyskuuta :)

      Poista
  6. ♥ Iloista Sinikan päivää! :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kuin myös - jälkikäteen :)

      Poista
  7. Ihana lapsukainen ja viisaasti tuumattu♥
    Luontoäiti näyttää olevan anteliaalla tuulella.. sienisato on kyllä mahtava:)
    Mukavaa Sinikan päivää sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos :) Tänä vuonna näin, joskus luontoäiti vähän nirsoileekin.

      Poista
  8. Ihana vastaus pojalta! Nuo lapsenlapset ovat sitten niin ihania, ettei ole tottakaan. Oma tyttärentyttäreni, runsaat 2 vuotta, tokaisi minulle parisen viikkoa sitten silmät tuimana: " En ole mikään pieni tyttö, olen jo iso tyttö!" Erehdyin sanomaan hänelle, että hän ei ehkä jaksa kävellä niin pitkää matkaa, kun on vielä niin pieni.
    Sama periaate minullakin, että kaikkeen otan mukaan, jos kiinnostusta on. Ruokaa tehdään meilläkin tämän Murusen kanssa. Tekemällä oppii.
    Aurinkoista viikonloppua Sinulle ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :)