Syksyä ilmassa

Aamulla seitsemän aikaan tein 5 km reippaan kävelylenkin. Kylmän kolealta tuntui sää. Vaikka loppumatkasta hiki virtasikin ja kasvot punoitti enemmän kuin somasti.

Säilöin hieman taas. Näitä nyt on riittänyt jo pitkän aikaa miltei joka päivälle. Selkä vain sanoi taas kesken hommien sopimuksen irti. Ei oikein kestä pitkää paikallaan oloa, vaikka nyt onkin ollut paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Täytyy jatkaa iltapäivällä.

Viikonloppuna talsin tuntitolkulla metsässä sienien perässä. Parin piirakan verran kanttarellejä löysin, saman verran suppilovahveroita ja muutaman rouskun. Sateita kaivattaisiin. Kun ei kerran sieniä, niin puolukoita. Välillä poimin ja välillä istuin mättäällä haaveissani ihaillen syksyn väriloistoa sekä näpsytellen kameraani. Olen niin henkeen ja vereen syysihminen. 

Hirvikärpäsiä oli oikein riesaksi asti. On niillä ressukoilla vain huono näkö kun mua pikkaraista naisimmeistä hirveksi luulevat. Mutta jos niitä saattaa yhdessä hirvessä olla tuhansia niin kaitpa niistä muutama kymmen minuunkin riittää :) Jättäisivät kuitenkin ripset ja kulmakarvat rauhaan. Tässäpä olisi jollekulle hyvä tienesti kun keksisi tehokkaan karkoitteen. 

Toinen päivä menikin haravoidessa. Meillä on mökillä niin paljon lehtipuita ja pensaita että siinä saakin haravaa heilutella. Niin... selkäni kun käänsin tuuli puisteli saman mokoman lisää lehtiä alas. Ensi kerralla sama alusta.

Käsitöitä ei paljon kerkii tekemään kun aina tuntuu olevan muuta touhua. Emilille neuloin ohuempia lapasia joita voi pitää alku syksystä. Hän kun istuu pyörän tarakalla päiväkotimatkat niin jo siinä saa olla lapaset kädessä. Vuorittomien kurarukkasten alla nämä pitävät kädet lämpöisinä. Neulon myöhemmin paksumpia lapasia. Mallin näihin nappasin kuvan postikortin lumiukon hatusta. 

Edit: Tässäpä tämä kuvio, epäselvä mutta jospa siitä selvän saa.

Vihreissä selkämys neulottu helmineuletta ja kämmenpuoli aina oikein neuletta. Kettu lapaset olisi ollut kauniimmat jos olisin vaivautunut peukaloonkin neulomaan ketun. Yritinkin ensin mutta totesin että muutamalla silmukalla neuloen pariin peukaloon menee aikaa enemmän kuin yhteen lapaseen. Ja niin vedin langan oikoiseksi. Kelpaa nämät Emilille näinkin. Hän on aina suu yhtä onnellisessa hymyssä oli saatava sitten vaatetta tai leluja. Ihmeellinen lapsi, omat lapseni eivät tuon ikäisenä paljon piitanneet vaatepaketeista. Mutta nyt laitan nämät pakettiin ja postiin. En ehdi viemäänkään tällä erää.

Kiitos taas kannustavista kommenteista!