Lukijat

maanantai 8. syyskuuta 2014

Neulepusero



Neulepusero: Novita syksy 2014 malli 57. Lankana: Nalle ja Nalle Taika.

Hieman jouduin tummentamaan kuvaa jotta värit näyttäisi suurinpiirtein oikeilta. Mökillä ompelin puseron kasaan, samoin tein mies nappasi kuvan joten pusero näyttää olevan etumuksesta vähän kurtulla kun en sitä  ehtinyt kostuttaa enkä liioin pingottaa. Mallin suunnittelijan työt ovat yleensä turhan tiukkoja (ainakin minulle) niinpä valitsin tähänkin numeroa isomman koon. Hihat olisi mielestäni saanut olla hieman leveämmät. Neuleilla on tapana käytössä hieman venyä niin varmaan tämänkin käy ja hihatkin näyttää sitten silmiini sopivilta.
Sen verran ohjeesta poikkesin että tein harmaalla pari ylimääräistä raitaa kaarrokkeeseen sekä kauluksen puolta lyhyempänä. Käytän neuletta talvella takin alla ja mielestäni on mukavampi kun kaulus ei ole kaksin kerroin taitettuna. Ei mummoa ahdista :D  Tykkään kovin tästä.
Muutaman virheenkin ohjeessa huomasin, ensinnäkin mallikartan värit oli merkitty päinvastoin kuin piti. Kuvan puserossa oli kolme viimeistä kuviokierrosta tehty kaksi kertaa mutta ohjeessa vain kerran. Oli siellä jokin muukin kohta väärin, en vain het´siltään löytänyt nyt sitä.





Puolukoita jaksoimme eilen poimia kolme ämpärillistä. Ei tarvitse hivenaineita purkista napsia kun syö marjoja. Ukolle kyllä täytyy kyllä nostaa ponnaria, hän viitsi poimia kokonaisen ämpärillisen, hän kun ei erityisemmin pidä koko touhusta. Toisin kuin allekirjoittanut, että mä nautin. Siinä kun välillä istahtaa mättäälle katselemaan kurkien muuttoa niin johan unohtuu pienet jos isommatkin murheet. Poimurilla tässä ei kauan olisi mennyt. Vaan kun en ole tähän ikään oppinut sitä käyttämään enpä viitsi nytkään opetella.
Hilloja aamulla keitellessäni mietiskelin kuinka pari vuotta sitten viisasin sormella ukolle jotta ota tuo sieni tuosta ja tuo tuosta. Kun itsellä oli selkä niin kipeä ettei taipunut. Nyt selkäni kestää jopa parin tunnin köykkimisen metsässä. Säännöllinen liikunta vaikka pienempi muotoinenkin saa ihmeitä aikaan.
Nyt lapset kipinkapin vajentamaan äidin pakkasta, saa äitikin uuden syyn lähteä metsään!!!!!



Marja-aroniatkin pian pomittavissa

Luonto ei ole koskaan pettänyt sydäntä joka sitä rakastaa

8 kommenttia:

  1. Oi, miten kaunis pusero. Itseä välillä harmittaa, että on niin kuumakalle, ettei oikein pysty edes talvella noin lämpimiä pitämään.

    VastaaPoista
  2. Onpa hieno paita.Suuritöonen,mutta vaivan arvoinen. Kivat värisävytkin. Minä en ole ollut puolukassa,mutta omppuja taas tänään poimin.

    VastaaPoista
  3. Kaunis pusero,hieno määrä puolukoita:)

    VastaaPoista
  4. nätti paita ja ei kukaan muu virheitä huomaa kuin itse. Käsityössä pitääkin olla jotain omaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne virheet oli tälläkertaa lehden mallissa :)

      Poista
  5. Söötti pusero,sininen heijastaa violettia kauniisti. Kuka huomaisi virheitä, tekijälle sattuu monenlaisia jippoja:))

    VastaaPoista
  6. Kaunis paita. Itse neulon niin vähän, että en ehkä huomaisi (ajoissa) jos ohjeessa on virheitä. Ja minä en pidä purkamisesta..no kukapa pitäisi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :)