Joulukalenterisukat

Jospa heittäisin menneen vuoden muistojen joukkoon näiden sukkien ja joulumuisteloiden myötä aloittaen uuden vuoden ja uudet kujeet (kujelmat).

Joulukalenterisukat (fb): Desing by Niina Laitinen, koko 38, puikot 3 1/2,  lanka 7 veljestä. Ehdotetun joulunpunaisen vaihdoin viininpunaiseen ja pohjavärin valkoisen sijasta harmaaseen.

Aatto aamuna mies lähti pihaa kolaamaan, sillä aikaa tein kahden viimeisen päivän mallikerrat valmiiksi. Kyllä näillä onkin jo tessuteltu.

Joulualusviikolla vierailimme tyttärien perheiden luona, pojan perhe sen sijaan kävi meitä tervehtimässä. 

Joulun vietimme P-Pohjanmaalla. Lähdimme matkaan aatonaatto aamuna hyvissä ajoin sillä luvassa oli erittäin huonoa keliä. Jyväskylässä lunta pyrytti vielä siedettävästi.

Äänekoskelta matka jatkuikin sakeassa lumipyryssä loppumatkan. Pihtiputaalle saakka ajelimme useamman kilometrin letkassa 60 km /h. Loppu hyvin, kaikki hyvin,  pääsimme onnellisesti perille.

Joulusaunassa kävimme jo aatonaattona, mikä tuntuikin oikein mukavalta pitkän matkan jälkeen.

Aatton aloitimme syömällä riisipuuroa ja hedelmäsoppaa kuunnellen joululauluja. Joulurauhan julistuksen ja päiväkahvien jälkeen suunnistimme porukalla viemään kynttilät isäni, mummoni, enoni ja tätieni haudoille. 

Sieltä kappelille jouluhartautta kuulemaan. Jossa ehdin vaihtaa muutaman sanasen nuoruudenystäväni kanssa ennen tilaisuuden alkua. Ihana, yllättävä kohtaaminen monien vuosien jälkeen. Ennen hartautta nappasin kappelilta kuvan.

Hartauden jälkeen kiiruhdimme jouluaterialle äitini luo ja sitten edelleen veljeni perheen kotiin aattoiltaa viettämään.

Monenlaisia jouluvaloja oli niin äitini kuin veljenikin kotona.

Ilta meni mukavasti seurustellen, lahjoja availlen, lasten ja nuorten riemua katsellen ja talon antimista nauttien. Joulupukki oli käynyt salaa heittämässä lahjat kuistille.

Kummipojalle neulomani sukat oli kuin olikin juuri sopivat. Ilmeisesti mieleisetkin koska laittoi heti jalkaansa.

Ennen klo 11:sta lähdimme ajeleen veljeni vaimon sekä äitini kanssa jouluyön messuun. Kirkko oli jokaista penkkiä myöden täynnä. Saimme hiljentyä kuulemaan joulun sanomaa musiikkiesityksen kera. 

Joulupäivänä meistä tulikin joulumonneja. Sillä menimme porukalla tätiäni tapaamaan, koska seuraavana aamuna oli kotiin paluu edessä. Lapsuudessani ei saanut joulupäivänä kyläillä. Sellaista joka meni joulupäivänä vierailulle kutsutiin joulumonniksi. Joulupäivä kuului viettää perheen kesken. 

Muistorikkaita päiviä ja miellyttäviä käsityöhetkiä tulevalle vuodelle 2018!