Kissasta kaikki alkoi

Viiru on yleensä aikamoinen ilopilleri ja hyvänmielen tuoja. Paitsi silloin kun keksii tehdä tuhmuuksia, harvoin kylläkin. Harmiton veitikka kunhan ruokkii, leikittää, harjaa, hieman rapsuttelee ja jaksaa heilutella imuria huushollissa joka toinen päivä.

Viime viikolla hyväkäs tähtäsi oksennukset kahdelle vasta pestylle matolle. Loppuviikosta sitten nuolla lääppäsi maksuun menevästä laskusta viitenumeron niin sutturalle, ettei siitä vanha matikan opekaan olisi selvää saanut. Pitikö heittää lasku läppärin päälle :(  Kun en halunnut mitään sotkuja soitin asianomaiseen firmaan varmuuden vuoksi. Olen pahoillani mutta Viiru mieltyi liiaksi numeroihin, kuinkas nyt? :D

Tässä utelias tutkii mitä oikein on tekeillä. Lähti mokoma matkoihinsa kun sai liimaa nokan päähän.

Olin pistänyt jemmaan postin tyhjän kirjepaperi laatikon. Muistin jossain olevan vanhempia sukulaisten, ystävien ja tuttavien kirjeistä poistamiani postimerkkejä. Liotin ne altaassa irti taustapaperista. Liima-vesi seoksella kiinnitin alustaan. Kirjaimetkin löytyi sopivasti kotoa.

 Nuoruudessani vanhemmat ihmiset sanoivat ettei mitään saisi heittää pois. Kaikkea voi joskus vielä tarvita. Enpä voi sanoa olevani mikään hamstraaja vaikka joskus tuleekin laitettua tarpeetonta talteen. Useimmiten ne tuleekin myöhemmin heitettyä pois. Nyt ei näin käynyt.

Jo sai laatikko tänään uutta postiakin. Ei herkuttele meidän neropatti toiste viitenumeroilla 😻