Lukijat

torstai 13. heinäkuuta 2017

Muisteluksista neuletakkiin

Uskokaa tai älkää. Näin pitkälle piti elämää nähdä että sain neulottua itselleni villatakin. Nuoruudessani olen virkannut kaksi neuletakkia, vaan en neulonut koskaan itselleni. Toisille kylläkin.

Ensimmäinen virkattu takki 13-vuotiaana.


Siihen aikaan ei maaseudulla juuri mallilehtiä ollut saatavilla. Kotonani oli yksi ainoa neulekirjanen, Mary Olki: Kirjokintaita. Jossain kuitenkin näin virkatun kuviomallin (sama kuin Minttu-myssyssä).  Ostin sitten säästämilläni rahoilla sivukylän myymälästä ainoita saatavilla olevia villalankoja sinisenä ja valkoisena (olisiko ollut Rondoa, en muista). Hieman äitini katseli nenävarttaan pitkin kun ilmoitin virkkaavani villatakin. Siitä tulikin kovasti mieleinen ja nätti. Jopa niin että sain / jouduin virkkaamaan äidille samanlaisen.

24-vuotiaana virkkasin


kirjovirkkauksella toisen takkini. Tässä oli useampia värejä ja malli jostain 70-luvun Suuri Käsityölehdestä muistaakseni. Siinä sitä onnellisena lykitään esikoista silloisen anoppilan pihalla :)

Lopetetaanpa muistelut ja mennään itse asiaan


Kevät-talvella bongasin mieleiseni neuletakin ohjeen Silmu & Solmun sivuilta. Sitten alkoikin tuskien taival. Ainoa väri josta takin halusin tehdä oli Tukuwoolin Lehto. Sitäpä ei löytynytkään tarpeeksi monta kerää mistään. Niin sitten seikkailin pitkin kevättä nettikauppojen sivuilla, ei vain tärpännyt. 
 Lopulta tilasin kuitenkin ohjeen. Tadaaaa... viikko ohjeen saapumisen jälkeen löysin Sentikasta kyseistä väriä 8 vyyhtiä. Tarvitsin vain 7 ja mikä parasta alehintaan 6,50 e vyyhti.
Kuvassa on lopputulos. Tulee varmasti pidettyä. Lanka oli uusi tuttavuus. Pidän langan villaisen rouheasta tuntumasta. Toisaalta langan epätasaisuus tuntui häiritsevältä. Kummasti neulepinta kuitenkin tasoittui kastelun jälkeen. 
 Malli: Silmu & Solmun Sirpan Piitu- neuletakki. Koko L, tein hieman pidempänä kuin mallissa lankaa meni aika tasan tarkkaan 6 1/2 vyyhtiä. Lanka: Tukuwool Fingering värissä Lehto.
 Missä lienee ajatukseni harhailleet tein kaarrokkeen kolmannen ristikkokuvion kääntymään väärään suuntaan. Moka, mikä moka. En kuitenkaan purkanut.
Mukavia kesäpäiviä missä sitten olettekin!

16 kommenttia:

  1. Kaunis on uusi villatakkisi malli ja hienon värien, tykkään:) Kiva oli lukea muistelmiakin:)

    VastaaPoista
  2. Ihana villatakki ja rakastan tuota väriä.

    VastaaPoista
  3. Kaunis takki ja väri on hieno. Hauska nähdä vanhoja kuvia.

    VastaaPoista
  4. On upea neuletakki. Itseasiassa kaikki kolme ovat kovin kauniita. Voi että mitkä lastenvaunut siihen aikaan.! Nyt olisi hyvin retrot:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, hyvin retrot palveli. Isoilla pyörillä pääsi mukavasti liikkumaan talvisessa sojossakin. Tuohon aikaan äitiyspakkauksen vauvan vaatteetkin oli kirkkaan keltaisia ja tumman ruskeita. En tykännyt niistä.

      Poista
  5. Hienot nostalgiakuvat! :) Kaikki virkatut, neulotut takit on saman pitusia. Käyttöön sopivilta näyttävät kaikki. Mietin, kuinka pitkään menee ennen seuraavaa takkiluomusta, jos itselle tehdyt takit ovat tässä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle mieleinen neuletakin pituus. Voi olla että seuraavaa takkia saa odotella turhaan. No, vannomatta paras :)

      Poista
  6. Ihania kuvia. Minä kuljetin vuonna-88 esikoistani samannäköisillä vaunuilla. Värikin on sama. Ostin ne käytettynä.. saattoivat ollakin 70-luvulta.:)

    Todella kaunis ja hienonvärinenkin villatakki!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä tekonahkaisia vaunuja ilmestyi myyntiin ihan siinä 70-luvun loppuvuosina tämän värisenä ja tummanruskeana.

      Poista
  7. ihana nostalginen kuva........vaunut. Meillä oli eka pojalla ihan samanlaiset.
    Siitä tikkerperipensaasta..................se on karviaismarjapensas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karviaispensaaksi sen mielsinkin, en vain ollut täysin varma. Oppi ja ikä kaikki :)

      Poista
  8. Olipa kiva lukea itsellesi tekemistäsi villatakeista. Kaikki kauniita, oman aikansa tuotteita. Rondo-langan muistan minäkin, se olikin mielestäni hyvä lanka. Meillä lapsia lykittiin viininpunaisissa vaunuissa, joissa niissäkin oli isot rattaat, muto ehkä hiukan pyöreämpi kuin näissä sinun lykkäämissäsi. Meidän esikoinen syntyikin jo 1970, joten oli eriaika ja vaunumallit.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista, ne ilahduttaa. Samoin kuin antaa uskoa pitää edelleen blogia.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.